Tiina Milsa, Flowa Oy

Tikku-ukkoja, pilviä, värikkäitä muotoja ja ruohotupsuja. Toisinaan kertoessani työpäivästäni minulta kysytään, olenko töissä lastentarhassa. Kysyjän naama yleensä venähtää, kun kerron työskenteleväni yritysvalmentajana ja fasilitaattorina, ja että piirtäminen on osa työtäni.

Kuvallisuuden käyttö Flowalla

Käytämme Flowalla paljon erilaisia kuvioita ja kuvia osana ketteryyden ja itseohjautuvuuden valmentamista tiimeille, esimiehille ja organisaatioille. Osa näistä kuvista ja kuvioista elää elämäänsä digitaalisessa muodossa, kurkistellen katsojiaan kalvosarjojen keskeltä, videotykin takaa. Iso osa käyttämistämme kuvista kuitenkin piirtyy käsin suurille fläppiarkeille, jotka päätyvät kertomaan tarinaa ja riippumaan kaikkea muuta kuin kainosti valmennustilojen paraatipaikoille.

Uutta valmennusta suunnitellessa käytettyjen kuvien suunnittelu, valinta ja toteutus on osa suunnitteluprosessia, joka niveltyy saumattomasti teoriatiedon, pelillisten harjoitteiden, ryhmäkeskustelujen ja muut valmennusmateriaalin suunnitteluun.

Miksi kuvittaa?

Miksi sitten käyttää tikku-ukkoja, pilviä ja ruohotupsuja? Miksei aja vain kaikkea tykin läpi kalvojen kautta kätevästi käytettäväksi, yhä uudelleen ja uudelleen? Miksi valita paperi, joka rypistyy, repeilee, kärsii ja nuhrautuu, kun digitaalinen versio kestää kymmenen tai tuhat kierrosta enemmän?

Käsin kuvitetut osat ovat tärkeä osa valmennuksiamme ja työpajojamme useista syistä. Digitulvan ja huolella kuvankäsittelyn keinon virheettömiks suodatettujan kuvien tulvan keskellä käsin piirretty erottuu aina kuin mutteri puurosta. Digipuuron meistä jokainen on tottunut ellei jo turtunut, mutta käsin juuri sinua ja tätä tapahtumaa varten laadittu teos on jotain erityistä. Samalla se nostaa kynnystä kaivaa oma digitaalinen laite, johon uppotua, käsille. Käsin piirretyt kuvat auttavat keskittymään hetkeen, tekevät hetkestä erityisen ja yhdistävät paikallaolijoita. Ne myös ohjaavat, jäsentävät ja jaksottavat työskentelyä, toimivat yhteisenä keskustelun herättäjänä ja johdattajana ja kannustavat osallistumaan. Kuvien käyttö auttaa saamaan ihmiset ylös tuolilta, pois näyttöpäätteen takaa, ne herättävät uteliaisuuden ja tekevät tilanteesta helposti lähestyttävän. Kuvilla valmennustilasta saadaan kaikki irti, kun tekeminen ei rajoitu tykin osoittamalle alueelle.

Kuva auttaa oppimaan

Ihminen on moniaistillinen olento, joka oppii paremmin, mikäli hän saa käyttää useampaa kuin yhtä aistia kerrallaan. Kuvien kautta oppi painuu paremmin perille. Jokainen tietää, miten unettavia pitkät kalvosulkeiset voivat olla, ja paperinen versio on oiva keino rikkoa kaavaa, murtaa rutiinia ja herättää osallistujaa.

Piirtämällä itse saa myös juuri sellaista kuin haluaa, siellä kun haluat. Ei tulostimen kanssa taistelua, ei tykin toiminnan ihmettelyä. Kuvat edesauttavat suoraa, välitöntä vuorovaikutusta kasvamaan ja kukoistamaan, eikä niistä koskaan lopu akku. Piirretyt kuvat myös tiivistävät tiedon kätevästi helposti omaksuttavaan muotoon, ja auttavat myös laatijaansa keskittymään olennaiseen ja karsimaan turhat rönsyt. Ainakin välillä, minulla kun on tapana piirtää mukaan vaikka mitä…

Tietysti vielä tehokkaampaa on, kun saamme ihmiset mukaan piirtämään. Miekkaa vahvempi kynä muuttuu turboahdetuksi oppimisvälineeksi, kun se tekee kantajastaan aktiivisen osallistujan passiivisen valmisdigipuuron uneliaan lusikoijan sijasta.

Ideasta kuvaksi

Idean tai aatoksen matka oman (tai työkaveri) päästä paperille asti on periaatteessa sangen suoraviivainen, mutta usein matkaan mahtuu mutkia. Mutkia ei kuitenkaan kannata pelätä, vaan ne ovat oma höysteensä ja yleensä kirkastavat lopputulosta entisestään.

Jos piirrettävän kuva lähtee jo olemassaolevasta mallista, on matka ideasta valmiiksi kuvaksi varsin lyhyt ja selkeä: katsotaan mallia, luonnostellaan ja pistellään piirtäen. Usein taustalla ei kuitenkaan ole valmiiksi visualisoitua kokonaisuutta, vaan kuva kursitaan kokoon kenties puolivillaisistakin ajatuksista ja villeistä visioista. Eipä sillä, että kuvan matka silloinkaan kovin konstikas olisi, se tarkoittaa usein vain useampaa luonnoskierrosta.

Uusi kuva rakentuu pikkuhiljaa. Kuvassa luonnos ja varsinainen, valmis työ.

Itse tykkään hahmotella ensiajatelmat ensin valkotaululle, jossa jälkeä on helppo korjailla ja muutella muutamalla vedolla. Hahmottelen yleensä huttuisen kokonaisukuvan, jonka viereen testaan erillisiä osia yksityiskohtaisempina piirroksina. Kuva koostuu usein erilaisista pelkistetyistä ikoneista, jotka yleensä on helppo heittää kynän kautta esille joko vanhasta muistista tai omasta päästä, mutta konstikkaampiin elementteihin saa usein hakea vauhtia joko Googlesta tai Pinterestistä.

On helppo keksiä, miten ilmaista kuvallisesti vaikkapa “aikataulu” tai “keskustelu”, mutta kun kyseessä on esimerkiksi “kompleksisuus” tai “itseohjautuvuus”, saa piirtäjä pohdiskella hetken ja toisinaan toisenkin. Netti on onneksi pullollaan ideoita, ja vastaus löytyy aina lopulta.

Ohessa muutama uuteen valmennukseen piirrelty kuva.

Suunnitteluvaihe on myös erinomainen hetki konsultoida kollegaa ja tarkistaa, että yhteinen ymmärrys on niin vahva, että tuleva lopputulos on varmasti kaikkien mieleen ja kattaa ajatuksen kulmat. Kuvaan ei toki tarvitse vangita jokaista yksityiskohtaa tai vivahdetta, joten lopputuloksen ei tarvitse olla täydellisen kaikenkattava, vaan enemmänkin suuntaa antava ja keskustelulle pohjaa luova.

Valkotaulun jälkeen sommittelen vaativammat toteutukset vielä usein A4 -paperille saadakseni käsityksen piirtoalan jakautumisesta. Minkä verran mikäkin vaatii tilaa? Tähän versioon teen usein myös esitekstaukset sekä värisuunnitelmat, eli kirjoitan kuvaan tulevat tekstit auki sekä sipaisen tussilla merkit mitä väriä tulee mihinkin. Minulla nimittäin on paha tapa typottaa oikein olan takaa piirtäessäni, ja vaikka aikuisena onkin koomisen kuulostaa kirjoittaa mallista katsoen, säästää se usein niin aikaa, paperia kuin hermojakin.

Pääosa piirtämiseen kuluvasta ajasta kuluu kuitenkin lopullisen version, ison paperin äärellä. Etukäteissuunnittelusta on apua elementtejä asemoidessa, paperin tilan käytön hahmottamisesta ja värien valinnasta. Sitten vain kynä käteen ja piirtämään! Piirrän ensin kaikki ääriviivat, ja tulen värikynillä perässä. Viimeisenä sinettinä tällään kuvaan Flowan logon, jonka piirrän läpi.

On aina palkitsevaa katsoa valmista työtä, olipa kyseessä sitten rutiiniluontoisempi yksinkertainen kaavio tai sydänverellä ja rakkaudella luotu aivan uusi paatoksellinen aatos. Oman piirtojäljen kehittymistä on myös huimaa seurata, sillä tässä jos missä kehittymisensä huomaa ripeästi!

Piirtäminen ei ole vaikeaa, lähde rohkeasti kokeilemaan!

Kynä käteen – anna palaa!

Minulta kysytään usein, olenko hyvä piirtämään. No en todellakaan ole! Piirtääkseen ei missään nimessä tarvitse olla hyvä piirtäjä. Kyseessä eivät ole Vatikaanin uudet kattofreskot tai kuvataideakatemiaan pyrkiminen. Kuvia katsovat eivät katso niitä arvostellakseen kuvaa, sinua tai taitojasi. Riittää, että otat kynän käteen ja annat palaa!

Suurin osa kuvista koostuu yksinkertaisista muodoista, jotka meistä ihan jokainen osaa piirtää – palloista, soikioista, viivoista, nuolista, ja näiden yhdistelmistä. Ja yrittää voi miten monta kertaa vain, joten ei muuta kuin suhraamaan! Pelkistä ja piirrä isoa, ja anna itsellesi aikaa kehittyä ja löytyää oma tyylisi. Älä pelkää käyttää ja täyttää paperia, vaan vetele rohkeasti menemään.

Netti on täynnä inspiraatiota, eikä alkuun päästäkseen tarvitse edes kummia välineitä: jo lasten tusseilla pääsee hyvään alkuun, ja jälki vain paranee, jos satsaa karvan verran parempiin kyniin. Värisilmästä ja pienestä estetiikantajusta on toki apua, mutta kunhan kynä pysyy kädessä, meistä ihan jokainen osaa kyllä piirtää – ja ilahduttaa ja elähdyttää sitä kautta kanssaeläjiään.

Save

Save