Kollegani Tiinan kanssa viljelemme ahkerasti kyseistä väittämää koulutuspäivissä ja kahvipöytäkeskusteluissa. Aina paikalle sattuu joku harmittelemaan, ettei häntä ole siunattu minkäänlaisilla visuaalisen ajattelun lahjoilla. Ajattelinkin, että viimeistään tässä vaiheessa olisi hyvä selvittää tämän väittämän taustoja. Jokaisella ihmisellä todellakin on jonkinlainen taipumus visuaalisuuteen. Kyse ei ole piirustustaidosta, vaan kyvystä nähdä ja käyttää mielikuvitusta.

Nykyään aletaan pitää jo itsestäänselvyytenä, että jokaisella ihmisellä on oma yksilöllinen tapa ajatella ja oppia. Jokaisella meistä on oma oppimistyyli, joka muodostuu suosikkitavoistamme vastaanottaa ja jäsentää tietoa. Oppimistyyleistä on kehitelty aikojen saatossa lukuisia teorioita, ja malleja onkin nykyään kymmeniä erilaisia. Tunnetuin kuitenkin lienee aisteihin perustuva malli, jonka mukaan jokin aisteistamme on dominoivassa roolissa oppimistilanteessa. Tämän teorian mukaan ihmiset voidaan jakaa joko auditiivisiin, visuaalisiin tai kinesteettisiin oppijoihin. Graafisen fasilitoinnin ammattilaiset mainitsevat kuitenkin yleisesti, että kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella visuaalisia oppijoita ja ajattelijoita. Mistäs tässä on kyse?

Näköaistimme on ylivertainen
Taipumusta visuaaliseen ajatteluun perustellaan näköaistin ylivertaisuudella. Näkö onkin yksi ihmisen vahvimmista aisteista. Silmät tekevät töitä jatkuvasti tutkien ja keräten tietoa ympäröivästä maailmasta. Suuri osa aivojen työstettäväksi saapuvasta informaatiosta tulee juuri silmien kautta. Näkemisestä puhuttaessa ei kuitenkaan tarkoitetan pelkästään silmillä tapahtuvasta ulkoisen maailman havainnoimista, sillä meillä on myös vahva ”sisäinen” näkökyky. Mitä tuleekaan mieleesi, jos sinua pyydetään ajattelemaan edelliskesänä tehtyä lomamatkaa? Entä jos mietit, millaista elämäsi on viiden vuoden kuluttua? Uskallanpa väittää, että valtaosa meistä visualisoi mielessään jonkinlaisen kuvan kyseisestä tilanteesta. Mielikuvien muodostaminen asioista ja ideoista on kiinteä osa ihmisen ajatustyötä. Visuaalinen ajattelu näyttää olevan ihmiselle hyvin luonnollinen ja sisäsyntyinen tapa käsitellä asioita. Valtaosalla ihmisistä on myös hyvin vahva visuaalinen muisti ja pystymme palauttamaan kuvina esitetyt asiat mieleemme pitkienkin aikojen kuluttua.

Katso, näe ja kuvittele
Tapaa, jolla aivomme mylläävät visuaalista informaatiota ja muokkaavat siitä jotain käyttökelpoista,  kutsutaan visuaalisen ajattelun prosessiksi. Olipa edessä sitten uuden oppiminen, ongelmanratkaisu tai vaikkapa kadun ylittäminen, tämä prosessi pyörähtää käyntiin. Prosessi on tiedostamaton ja keskivertoihminsen aivot ruksuttavat sen läpi päivän aikana jopa tuhansia kertoja.

Aluksi silmämme katselevat ympäröivää maailmaa uteliaina. Havainnoimme vallitsevaa tilannetta ja yritämme kerätä niin paljon tietoa kuin on mahdollista. Alitajuntamme potii samalla, onko näkyvissä tunnistettavia elementtejä vai havaitsemmeko jotain ennestään tuntematonta. Utelias katseleminen ja havainnoiminen muuttuu lopulta tiedostavammaksi ja alamme todella nähdä mistä on kyse. Säännönmukaisuudet ja asioiden yhtäläisyydet alkavat nousta esiin. Yrittämme parhaamme mukaan poimia sekamelskan keskeltä asioita, joka ovat merkityksellisiä ja auttavat esimerkiksi päätöksenteossa.

Kun olemme valikoineet hyödylliseltä vaikuttavat tiedonpalaset, mielikuvitus ja alitajunta lähtevät tutkimaan ja kehittelemään erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Nyt pääsemme kuvittelemaan mielessämme erilaisia tapoja laittaa palikat paikoilleen järkevän kokonaisuuden rakentamiseksi. Näin voimme tarpeen tullen testailla myös sellaisia skenaarioita, jotka eivät ole aivan itsestään selviä: entä jos…? Miltä tällainen vaihtoehto näyttäisi…?

Kuvittelusta käytäntöön
Kuvittelun jälkeen on aika siirtyä konkretian puolelle. Jos kyseessä on normaali jokapäivänen toiminto, kuten vaikkapa aikaisemmin mainittu kadun ylittäminen, olemme jo tässä vaiheessa sujahtaneet turvallisesti suojatien yli. Jos taas kyse on monimutkaisempaa ajatustyötä vaativasta tehtävästä, myös käytännön tasolle siirtyminen vaati enemmän vaivaa. Jossain on todettu, että ihminen ajattelee noin 60 000 ajatusta päivässä. Ei siis ole mikään ihme, että loistavatkin ideat painuvat unohduksiin jos ei niitä dokumentoida millään tavalla. Siksi tässä vaiheessa on hyvä ottaa kynä käteen ja kiteyttää ajatukset paperille lähempää tarkastelua varten. Piirustelu on hyvä keino, sillä kuvien avulla pystytään mallintamaan suuretkin kokonaisuudet nopeasti ja vaivattomasti. Varsinkin josaikomuksenasi on jakaa ajatustyösi tulokset muiden kanssa, niiden näyttäminen on erityisen tärkeää. Kun asiat havainnollistetaan visuaalisessa muodossa on todennäköisempää, että myös muut ymmärtävät mistä on kyse.

Jos uskaltautuu ottamaan piirustelun osaksi omaa ajatusprosessia, monesta meistä voi yllättäenkuoriutua varsin innokas visualinen ajattelija. Myös minulle kävi näin. Päästyäni eroon piirtämiseen liittyvästä pakonomaisesta perfektionismista, olen oppinut vangitsemaan vilkkaan mielikuvitukseni tuottamat ideat paperille hyvin vikkelästi. Nykyään lähden piirustelemaan heti, kun vastaan tulee vähänkään haastavampi tilanne. Ovatko muistiinpanoni  kauniita? Eivät todellakaan. Mutta pääasia onkin, että asiat tulevat päästäni ulos. Omaa ajatteluani visualisoimalla pääsen näppärästi tuumailuista tekoihin, ja mikä parasta, onnistun myös esittämään ne monimutkaisetkin ideat muille ihmisille. Kokeile sinäkin!